Ajankohtaista

Uudistuksen kasvot: kinestetiikan tutor, toiminnanohjaaja Johanna Ala-Renko

Juttusarjassa esitellään Johanna Ala-Renko. Hän työskentelee Tuki- ja osaamiskeskus Eskoossa erityislasten parissa toiminnanohjaajana ja kinestetiikan tutorina.

Lapsiarkea kinestetiikan voimalla

Johanna Ala-Renko on koulutukseltaan lähihoitaja. Työn ohella hän on suorittanut vaka-koulutuksen (vaikeasti vammaisten opettaminen ja ohjaaminen), ja lisäksi hän valmistui kinestetiikan tutoriksi kesällä 2017. Ala-Renko työskentelee Seinäjoella Tuki- ja osaamiskeskus Eskoon Pikkupihlajassa, kuuden erityislapsen kodissa.

– Meillä on huippulapsia tupa täynnä. Arjen hoitotyön lisäksi suunnittelen lasten toimintaa ja yhteistyötä perheiden kanssa. Työssäni tärkeintä on kohtaaminen: kun löydän lapsen kanssa yhteisen sävelen ja ilon. Työn suola on lasten ja aikuisten onnistuminen yhdessä, ihan missä tahansa arjen asiassa.

Uutta näkemystä työhön

Viime syksynä Pikkupihlaja sertifioitiin ensimmäiseksi kehitysvamma-alan kinestetiikan laatuyksiköksi Suomessa. Se on merkinnyt vuosien omistautumista jokaiselta Pikkupihlajan työntekijältä.

– Kiinnostuin kinestetiikasta jo noin 10 vuotta sitten peruskurssilla. Pikkupihlajan sertifiointiprosessi alkoi lopulta syksyllä 2016.

Kinestetiikassa lähdetään siitä, mitä voimavaroja lapsella itsellään on. Kinestetiikka perustuu ihmisen luonnollisten liikemallien ja aistitoimintojen ymmärtämiseen ja ihmisen kunnioittavaan kohtaamiseen. Kinestetiikan tarkoitus on tukea ihmistä siten, että hän kykenee aktiivisesti osallistumaan toimintoihinsa huolimatta sairaudestaan tai vammaisuudestaan. Tämä tukee hänen kehittymistään ja itsehallintaansa. Ihminen saa mahdollisuuden kokea oman toimintansa mielekkäänä.

– Minulla on loistava etuoikeus soveltaa kinestetiikkaa työssäni ihan joka työvuorossa ja ihan tavallisissa asioissa.

– Pikkupihlajan tärkeimpiä arvoja ovat läsnäolo ja lasten voinnin jatkuva huomioiminen. Kiinnitämme huomiota lapsen liikkumiseen ja asennon vaihtelemiseen. Olemme uskaltaneet antaa rohkeammin lapsille vapauden liikkua ja toimia, ja heistä on tullut aktiivisempia. Tämä näkyy siinä, että lapsemme ovat tyytyväisiä ja voivat aiempaa paremmin. Henkilökunnan ja lasten vuorovaikutuksesta on tullut paljon antoisampaa, ja lapset ovat meille entistä rakkaampia.

Johanna Ala-Renko ja Jouni Alatalo näyttävät, miten kevyesti pyörätuolista voi siirtyä sohvalle istumaan. Suomen Kinestetiikkayhdistys ry:n puheenjohtaja, terveystieteiden tohtori Virpi Hantikainen seuraa tyytyväisenä vierestä.

Tavallista lapsiperheen arkea

Pikkupihlaja on yksi lasten kodeista äitien, isien ja isovanhempien kotien lisäksi.

– Meille lasten perheet ovat erityisen tärkeitä. Meillä on aina avoimet ovet, eli vierailuaikoja ei ole. Perheet voivat sopia lasten lomailut ja vierailut miten heille parhaiten sopii. Pidämme perhepäiviä, joihin kutsumme perheiden lisäksi isovanhempia ja lapselle läheisiä henkilöitä.

– Yritämme viettää Pikkupihlajassa ihan tavallista arkea, osallistua kaikkeen mihin muutkin lapset osallistuvat. Meidän pitää vain joskus käyttää tähän enemmän aikaa ja mielikuvitusta. Vastapainoksi muistamme juhlia kaikkea mahdollista, mitä ikinä vain keksimme.

 

Teksti: Iina Åman
Kuva: Timo Aalto