Ajankohtaista

Uudistuksen kasvot: suunnittelukoordinaattori Tiina Yli-Karhu

Esittelemme juttusarjassa uuteen maakuntaan siirtyvien organisaatioiden työntekijöitä.

Kätilöstä kehittäjäksi

Tiina Yli-Karhu aloitti uransa Seinäjoen keskussairaalassa kätilönä. Nyt hän puhaltaa elämää sairaalan suuriin kehitys- ja rakennushankkeisiin.

 

 

Suunnittelukoordinaattori Tiina Yli-Karhun viimeisin ponnistus Seinäjoen keskussairaalassa valmistui huhtikuussa 2018. Silloin avasi ovensa uusi tehostetun hoidon ja sydäntutkimuksen yksikkö, joka kokoaa yhteen sairaalan kaikkien erikoisalojen tehohoidon ja -valvonnan.

Yli-Karhun rooli hankkeessa oli toimia yhdyssiteenä ja tulkkina suunnittelijoiden ja henkilökunnan välillä sekä luoda suunnittelulle raamit. Yksikön suunnittelun yhteydessä mietittiin uudelleen koko toimintakulttuuri.

– Uudet tilat ja laitteet ovat upeat, mutta vielä tärkeämpää on toiminta uusien seinien sisällä.

– Keräsimme potilaiden ja läheisten näkemyksiä, pohdimme tilatarpeita yhdessä henkilökunnan kanssa, haimme suuntaa tutkimuksesta ja tutustuimme moderneihin sairaaloihin maailmalla. Tämän jälkeen merkittävä osa suunnittelusta tehtiin virtuaalilaboratoriossa, jossa 250 käyttäjää kävi testaamassa tilojen toimivuutta yhdessä arkkitehdin kanssa, Yli-Karhu listaa.

Samalla syntyi Evicures-hankkeen nimissä uusi käyttäjälähtöinen suunnittelumalli, joka kiinnostaa nyt sairaaloita ympäri Suomen ja myös kansainvälisesti.

– Näin systemaattista mallia ei ole aiemmin tehty. Mielenkiintoista on myös jatkotutkimus, jonka jälkeen tiedämme, mitä on saatu aikaan erilaisilla ratkaisuilla, kuten yhden hengen huoneilla, sanoo aiheesta myös väitöskirjaa tekevä Yli-Karhu.

Muutosjohtaja ja tarpeiden tulkki

Yli-Karhu aloitti uransa Seinäjoen keskussairaalassa kätilönä 80-luvun loppupuolella. Sen jälkeen hän työskenteli synnytysosaston osastonhoitajana toistakymmentä vuotta, kunnes hänet viitisentoista vuotta sitten pyydettiin suunnittelukoordinaattoriksi silloiseen päiväkirurgian ja synnytyssalien uudistukseen.

– Aina olen hiukan halunnut parantaa maailmaa, ja sairaanhoitajan tausta auttaa ymmärtämään käyttäjien tekemän työn ja tarpeet. Arvostan suuresti hoitajien työtä, jota täytyy aina tehdä suurella sydämellä ja tuntosarvet pitkällä. Samaa keskustelutaidon herkkyyttä tarvitaan kyllä tässäkin työssä, hän sanoo.

Yli-Karhun edellinen iso hanke oli Y-talon suunnittelun koordinointi, ja hän toimiikin nyt kehittäjän työnsä lisäksi Kiinteistö Oy Seinäjoen Y-talon toimitusjohtajana. Kollegoja kehittäjällä on Seinäjoella yksi kokopäiväinen ja koko maassa vajaat viisikymmentä.

– Tämä on työtä, jossa ei saa koskaan jämähtää paikalleen, on pysyttävä mukana alan kehityksessä. Tarvitaan myös hyvän muutosjohtajan taitoja ja ymmärrystä eri osapuolten kielestä ja näkökulmista. Joskus täytyy ravistella, jotta uudistus ei lähde matkaan totuttujen rutiinien pohjalta, vaan puhtaalta pöydältä, hän sanoo.

Seuraavaksi lasten- ja naistensairaala

Nyt kun tehohoidon yksikkö on valmis, Yli-Karhu keskittyy projektiin, jossa yhtenäistetään kaikki Seinäjoen keskussairaalan opasteet. Sitä on suunniteltu viime vuosi, ja toukokuussa alkaa asennus.

Seuraavat isot uudistukset liittyvät eri poliklinikoiden yhdistymisiin sekä Seinäjoen tulevan naisten- ja lastensairaalan suunnitteluun.

– Poliklinikoiden niputtaminen ”saman katon alle” on nyt sairaalasuunnittelussa vahva suuntaus. Näin saadaan niin tilat kuin henkilöstön osaaminen parhaiten hyötykäyttöön. Naisten- ja lastensairaalan toiminnallinen suunnittelu puolestaan on nyt aloitettu eri kohteisiin tutustumisella, ja ensi vuonna on tarkoitus käynnistää arkkitehtisuunnittelu.

Entä millaisena näyttäytyy sote-uudistus kehittäjän näkökulmasta katsottuna?

– Mielenkiinnolla olen seurannut Maakuntien tilakeskus Oy:n rakentumista, joka jatkossa huolehtii kaikista erikoissairaanhoidon, terveyskeskusten ja sosiaalipalvelujen tiloista. Kiinteistömassan haltuunotto näyttää etenevän aikataulussa hankesuunnitelman mukaisesti. Sielläkin kiinnostavia visiointi- ja kehittämistehtäviä taitaa olla avautumassa, hän miettii.

 

Teksti: Anne Kohtala
Kuva: Tuukka Kiviranta